pexels-photo-1500610.jpeg

Hajamielisyys on kiusallista. Mielen sanastoa

Tässä tarinassa ei ole mitään totista. Huomautan heti alkuun, ettet pety. Totuudessa pysytään kuitenkin. Suurin piirtein. Ja kevyesti vakavan asian äärellä. Hajamielisyys ja sählääminen huolestuttavat eikä monen asian tekeminen yhtä aikaa tuota aina toivottua tulosta. Hajamielisyys on kiusallista. Mielen sanastoa Missä se oli viimeksi? Mitä? Missä? Milloin? Missä on mun kännykkä? No piilossa näyttää olevan.

Oletko huolissasi? Moni meistä on.

Nyt voisi aivan hyvin huokailla päivästä toiseen, että huh huijaa, heh heijaa ja vielä kerran hoh hoijaa. Näin äitini huokaili arkisia huoliaan, kun siihen oli hänen mielestään aihetta. Neljän pienen lapsen äidillä niitä kyllä riitti, muttei aiheita ei ole nytkään vaikea löytää. Oletko sinä huolissasi? Moni meistä kyllä on. Läntinen maailma on nyt huolesta sykkyrällä.

Miltä maailma näyttää nyt?

Miltä maailma näyttää nyt? Kun ensimmäisen kerran kirjoitin korona-ajasta lokakuussa 2020,  olivat tunnelmat jo edelliseen kevääseen verrattuna toiveikkaammat, mutta ihmiset tosi väsyneitä. Maskin käyttöä oli harjoiteltu monta kuukautta ja totuteltu etäisyyksiin. Rokotteen valmistumista pikavauhdilla toivottiin ja samalla epäiltiin voiko se onnistua. Kokoukset oli opittu pakosta pitämään etänä. Töitä ei enää tehty välttämättä työpaikoilla, vaan kotona,