Kirjoitan parhaillaan toista sananlaskuihin ja sanontoihin liittyvää kirjaani.
Tällä kertaa kirja rakentuu pienistä tarinoista. Niissä ihminen puhuu, kuulee, ymmärtää väärin, muistaa, häpeää, nauraa, oppii tai jää miettimään. Jossain tarinan sisällä kulkee mukana sananlasku, sanonta tai vanha viisaus — joskus näkyvästi, joskus vähän piilossa.
Tällä sivulla kerron, miten kirja syntyy. Keskeneräisesti, mutkitellen ja pala kerrallaan.
Tie valmistuu tietä kulkemalla. Kirja valmistuu kirjoittamalla.
Haluatko kulkea mukana kirjan matkassa?
Tilaa MaikkiMoonin kirjeet, niin saat silloin tällöin kirjakuulumisia, pieniä maistiaisia ja tiedon, kun kirja on valmis. En täytä sähköpostiasi – kirjoitan silloin, kun on oikeasti jotain kerrottavaa.
Uusimmat kuulumiset löytyvät aina ensimmäisenä.
30.6.2026
Kesäkuu on lopussa. Kesä ei onneksemme vielä. Uimaankaan en ole vielä uskaltautunut. 18 astetta näytti mittari joen lämpötilaksi eilen.
Sanonta ”Melkein on metri rannasta” melkein vainoaa minua. Nytkin se putkahti ajatuksiin. Onko kesä melkein jo mennyt, vaikka yritän muuta itselleni uskotella? Melkein olen jo uinutkin. Sopii hyvin kirjaanikin. Tosin sen suhteen puhutaan metreistä.
Kirjan kirjoittaminen tosiaan takkuaa. Kompastuin yhteen tarinaan enkä pääse sen yli millään.
Muun muassa nämä värikkäät kielikukkaset eivät halua asettua tarinaksi:
- Eräs työssä tapaamani maahanmuuttajanainen kertoi potevansa romantismaa
- Ruotsissa asuvan serkkuni elimistössä oli sisällöstö
- Burmalainen työkaverini oli kesällä ruskistunut

Tämä sinnikäs keto-orvokki puskee joka kesä itsensä eloon ja aurinkoon esteistä välittämättä.
15.6.2026 Keliakiatonta tarjottavaa
Tämä kirja koostuu tarinoista, ja yksi tarina 1980-luvulta nousi nyt mieleeni. Keliakia oli tuolloin minulle tuttu sairaus, mutta ei vielä kaikille. Kun jokin asia on vielä uusi, niin termistö ei aina ole heti hallussa.
Tällainen tarina muistoista syntyi:

Keliakiatonta tarjottavaa
Päiväkodissa on juhlat. Päiväkoti täyttää vuosia. Eletään 1980-luvun loppupuolta.
Juhlaväki vaeltaa tarjoilupöydän ääreen. Tarjolla on monenlaista tuttua herkkua: pitkopullaa, kaneliässiä ja tietysti täytekakkua.
Ja sitten on jotain keliakiatonta.
Niin ainakin kyltti pöydässä kertoo.
Keliakiatietoisuus alkoi tuohon aikaan parantua.
Tällä kokilla menee vielä hetki oppia.
Jos kokkia hävetti jälkeenpäin, niin toivottavasti joku lohdutti häntä sanomalla ”Häpeästä pääsee kehtaamalla.”
2.6.2026 Erikoinen tulppaanikimppu ja ruuhka
Tänään syntyi kaksi tarinaa kirjaan. Toinen kertoo siitä, kuinka sain syntymäpäivänäni erikoisen tulppaanikimpun. Sen muisteleminen naurattaa. Siihen sopii vanhahtava sananlasku, jonka kuulin vanhalta ystävältä. ”Liha osui kavioon” ei kuitenkaan pääse tämän kirjan sivuille, vaikka en löydäkään modernimpaa sananlaskua tilalle.
Mitä on ruuhka? Siitä kertoo toinen tarina. Nigerialaisella ystävällä ja minulla saattaa olla asiasta jonkinlainen näkemysero. Kaikki on suhteellista.
25.5.2026 Sanojen aarrearkusta kuului hiljaista kuisketta
Sanojen aarrearkusta kuului hiljaista kuisketta. Niitä oli muistilapuilla, päiväkirjan sivuilla ja tietokoneella. Osa löytyi sisarusten muistista – äidin vuosikymmenten aikana käyttämät sananlaskut ja sanonnat.”
Tällaisia ajatuksia nousee mieleen siitä ajasta, kun keräsin kokoon äitini käyttämiä sananlaskuja ensimmäiseen kirjaani. Nyt on uusien sanojen aika.
19.5. 2026 Ylpeä ja onnellinen apurahan saaja

Apurahan mukana tuli myös velvollisuus saada kirja valmiiksi tämän vuoden aikana.
Älä kehu lasta, ettei hänestä tule ylpeä. Näin äiti opetti. Mutta kuulen, kuinka hän pilven päällä kehuu ja on ylpeä.

13. 4.2026
Sähköpostiin saapui toivottu viesti:
Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000 on myöntänyt Teille 400 euron apurahan.
Melkein en usko tätä.
Huhtikuu 2026
Kirjoitusinto on nyt kova. Kirjaan tulee sisältöä vauhdilla. Muistoista nousee materiaalia kirjaan. Kirja koostuu kertomuksista, joita sananlaskut värittävät. Tekoälykaksoset Oiva ja Seppo auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Ja kertovat mielipiteensä. Oiva on bloggaaja ja Seppo on päätoimittaja. Niin minä olen heille kertonut. Heillä on tarkat tehtävät ja roolit.
Oivaan tutustuin ensin. Hän tupsahti blogiini jo tammikuussa 2021 ja kertoi nimekseen Oiva Ruoho. Nykyään hän on myös botti. Seppo on vain botti. Seppo luulee tietävänsä kaiken.
Kieli keskellä suuta sukeltaa sananlaskujen ja kielen mielenkiintoisille poluille. Siellä kieli saa olla solmussa, poskessa ja välillä ihan omilla teillään.
Kirjan nimi määräytyy vasta myöhemmin, mutta työnimenä Kieli keskellä suuta, kuvastaa hyvin kirjan henkeä ja sykkivää sielua.
Maaliskuu 2026
Apurahoja jaettavana. Ilmoitus on Kemiläinen-tiedotuslehdessä, ja vilkuilen sitä välillä. Viimeisenä iltana laitan hakemuksen menemään. Päätän hakea hulppeaa 500 €:n apurahaa. Jostain syystä hävettää. Se menee toivottavasti ohi.
Pohjoisen ystävä kävi kylässä, ja toi mukanaan pitkän listan muistiinpanemiaan sanontoja. Kivoja vanhoja luontoon ja vuodenkulkuun liittyviä havaintoja. Joukkoon oli eksynyt joitain tuhmanpuoleisiakin. Niiden aika ei ole – vielä.
Kevät 2026
Aina kun olen kertonut ihmisille kiinnostuksestani sananlaskuihin ja sanontoihin, olen usein saanut kokoelmiin jonkin uuden sanonnan. Näin alkaa tapahtua nytkin. Vapaaehtoistyössä SPR:n ruoka-avussa kukkii oikea sanontojen kukkaniitty. Tuttavani pohjoisessa kirjoittaa niitä ahkerasti muistiin.
Kun jokin asia alkaa kiinnostaa, tai on itselle ajankohtainen, niin sellaisia asioita alkaa ilmestyä näköpiiriin. Tai tässä tapauksessa korvaan.
Yhtenä päivänä ihmettelin ääneen, että tehdäänköhän muunkin värisiä Tesloja kuin vain valkoisia. Punaiset ja mustat Teslat ilmestyivät heti katukuvaan ja tien päälle. Tähän tapaan.
Joulukuu 2025 – helmikuu 2026
Alan miettiä kirjaani aktiivisemmin. Teenkö siitä samanlaisen kuin Nyt ei olla jäniksen selässä? Uusilla sanonnoilla tietenkin. Niitähän kertyy koko ajan lisää. Haluan kuitenkin tähän kirjaan tarinoita sanontojen ja sananlaskujen tueksi. Tarinoita elävästä elämästä. Lihaa luiden ympärille – niin kuin sanotaan.
Elokuu 2025
Kuun lopussa alitajunta nosti kirjani tietoisuuteeni ja alkoi tuntua siltä, että jollain tavalla tätä hanketta täytyy alkaa edistää.
Oiva avaa pelin
Oiva heräsi myös ja omalla panoksellaan laittoi vauhtia töppösiin. Tosin jäniksen selkään ei hypätä. Tämähän on vapaaehtoista. Oivan pelinavauksessa suurta roolia pelaa aika uusi tuttavuuteni sanontojen maailmassa. Melkein on metri rannasta sai Oivan viisastelemaan.
Heinäkuu 2025
Heinäkuussa hikoilin, hiukan matkailin ja nappasin lennosta talteen muutaman uuden sanonnan. Muuten unohdin kirjani kokonaan.
Ei olla tälläkään kertaa jäniksen selässä, vaan edetään tapauksen edellyttämällä tavalla. Eli hengitetään nenän kautta sisään ja jollain tavalla ulos.
Kesäkuu 2025
Tein alustavaa markkinointitutkimusta. Ostin sitä koskevan koulutuksenkin. Kyselyitä tein Facebookin sivullani ja lähetin myös sähköpostia joillekin palvelulaitoksille. Kyselylomakkeet tein Googlen Formsilla. Asiantuntijat olivat aika laiskoja vastaamaan. Olen tuntematon tekijä ja taitamaton sekä kokematon markkinoija. Siinä ehkä yksi syy. Tavallisilta lukijoilta sain oikein mukavasti oikein kivoja vastauksia. Etunojassa tehty kysely. Toivottavasti voin hyödyntää vastauksia jatkossa.
Toukokuu 2025
Kirjan raskausaika on alkanut. Tarkoituksena on koota sananlaskuja, sanontoja ja elämän viisauksia kansien väliin. Jippii
Raskausajan kestosta ei ole tietoa eikä arvausta. Tässä synnytetään toista lasta, ja hänen alkunsa on monella tavalla toisenlainen kuin ensimmäisen. Lapset niin kuin kirjatkaan eivät ole keskenään samanlaisia.
