Hei, kiva nähdä sinut täällä! Olen Inkeri Himanka, Lapissa asuva kaikesta innostuva sisällöntuottaja = bloggaaja ja kuvantekijä.

Olen myös neljän aikuisen lapsen äiti. Olen tehnyt töitä lasten ja maahanmuuttajien parissa – siis silloin kun olin vielä työelämässä. Vain vanhukset eivät kuuluneet työaikana asiakkaisiini, mutta sain tuntuman siihen maailmaan, kun toimin isäni omaishoitajana pari vuotta.

Nyt kirjoitan blogia ja pidän pientä verkkokauppaa. Eteeni on avautunut monia mielenkiintoisia asioita, joiden parissa saan nauttia myös oppimisen iloista.

Mielen hyvää terveyttä olen pohtinut paljon elämäni eri vaiheissa, kompastellut sen kanssa, tehnyt hyviä löytöjä ja oppinut valtavasti. Pystypäin tohdin jakaa oivalluksiani. Tässä tehtävässä minua auttaa Oiva Ruoho, innokas muusani. Oivalla on työn alla ”A vocabulary of life” eli ”Elämän sanaston” laatiminen. Katsotaan nyt, mitä se pitää sisällään. Oiva tulee kyllä teille tutuksi, kun liitytte seuraani.

Kaiken taustalla sykkivät sananlaskujen viisaudet ja elämämme tilkkutäkin kaikenlaiset värit.

Pyrin kirjoituksillani auttamaan, piristämään ja antamaan tietoa. Tarjoan uudenlaisia näkökulmia sananlaskujen, aforismien, runojen, mietelauseiden ja päivyrimerkintöjen kautta.

Yritän olla oikein hauska, rohkaiseva, lohduttava, rento, ennakkoluuloton ja lempeä, jotta sinä viihdyt seurassani.

Tervetuloa pohtimaan kanssani elämän ihmeellisyyksiä, mukavia ja hankalia, haastavia ja houkuttelevia.

Kuka mitä ja miksi

Sitten vielä hiukan henkilökohtaisempaa tietoa.

Uskotko, että

  • Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa jotain uutta
  • Vierivä kivi ei sammaloidu
  • Ikä on vain numeroita

Kun kauan kauan sitten odotin kolmatta lastani, kysyin kolmevuotiaalta esikoispojaltani mikä olisi uudelle vauvalle sopiva nimi. Hän vastasi, että Maikki Moonika olisi hyvä. Sillä kertaa ei kuitenkaan syntynyt Maikkia, vaan syntyi Markus. Eikä kuopustakaan kutsuta nimellä Maikki, sillä hänkin on poika.

Olen säästänyt tuota minulle rakasta nimeä tähän vuoteen asti. Koronavuosi 2020 on ollut minulle, meille kaikille, koko maailmalle erikoinen, erilainen ja hankala, mutta myös uusia mahdollisuuksia antava. Vastentahtoisesti olen joutunut myöntämään, että viheliäisen viruksen myötä olen saanut elämääni jotain uutta ja ennen kokematonta.

Olen kirjoittanut ensimmäisen kirjani, olen rakentanut itselleni kotisivut, avannut verkkokaupan ja aloittanut bloggaamisen. Ja nyt kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen syntyi Maikki Moonika, tuttavallisesti Maikki Moon, blogini.

Kun Jorma Uotinen täytti seitsemänkymmentä vuotta, häneltä kysyttiin TV:ssä mikä hänen mielestään on paras ikä, hän sanoi, että jokainen ikä on paras. Riippuu siitä minä vuonna on syntynyt. Se oli hauskasti sanottu. Minä haluaisin olla ikuisesti 29-vuotias, mutta minkäs teet. En ole vielä oppinut olemaan ikäni kanssa sinut, mutta sammaloitua en aio. En. Opettelen uskomaan, että ikä on vain numeroita. Itsehän minä olen siitä aika mainio esimerkki. Ikä on itseasiassa vain substantiivi 🙂

Tässä hiukan faktaa:

  • neljä aikuista lasta
  • ei miestä eikä koiraa (vielä)
  • oma koti ja auto on
  • työura päiväkodeissa ja maahanmuuttajien parissa
  • kuvataiteilija
  • NLP Practitioner
  • lappilainen
  • kasvissyöjä
  • riittävän ikäinen

Olipas tylsä luettelo. Väritän kuvaani hiukan. Olen kukkahattuinen täti, suvaitsevainen, ikuinen opiskelija sekä omasta miellestäni laiska ja pulska. Minulla on kuulemma lehmän hermot ja pöllön katse. Olen herkästi kaikesta innostuva kaksonen, lempieläimeni on delfiini ja Picasson on lempitaiteilijani.

Mustavalkoisia värikuvia

Pidän kirjoittamisesta, lukemisesta, taiteista ja syksystä. Rakastan suomen kieltä, värejä ja suklaata. Elän käsillä tekemisestä, luovuudesta, kulttuurien kirjosta ja ihmisten auttamisesta. Tiedän monista asioista jotain. Jos en jotain tiedä, otan selvää tai kysyn veljeltäni. Elämäni vuosia ovat värittäneet niin auringonpaisteinen onnellisuus, ilo ja huolettomuus kuin yksinäisyys, pelko ja sairaus varjoineen.

Maikki Moon

Rakas ja tärkeä asia elämässäni on kirjoittaminen. Kirjoitan uskostani siihen, että tie valmistuu tietä kulkemalla, vaikka millaisia vastoinkäymisiä elämän aarrearkusta tipahtaa tielle. Ihmisen elämä on selviytymistarina. Jokaisella meistä on omanlainen menneisyys, jota ei voi muuttaa, mutta tähän päivään ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa.

Tervetuloa pohtimaan kanssani elämän ihmeellisyyksiä, mukavia ja hankalia, haastavia ja houkuttelevia.