Melkein on metri rannasta – onko niin?
Miksi joskus jokin sanonta, hokema tai laulu jää pyörimään mieleen?
Melkein on metri rannasta. Miksi tällainen hokema tänään? Mistä se loikkasi yhtäkkiä mieleen eikä suostu poistumaan – ei takavasemmalle – eikä minnekään muuallekaan, vaan toistaa, toistaa, toistaa itseään. Kuin paikalleen juuttunut levysoittimen neula. Korvamadoiksi näitä sanotaan.
Kun hokema hyppää päähän eikä lähde pois
Asettuiko tämä sinnikäs mato korvaani siksi, että istun mökin laiturilla ja heiluttelen varpaitani joen lämpimässä vedessä. Aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla, ja pieni aallokko keinuttaa vieressä vanhaa soutuvenettä. Matkaa vastakkaiselle rannalle on juuri sen verran, että tekee mieli pulahtaa uimaan. Matokin voisi sukeltaa ja kadota samalla aaltoihin. Kuuntelen kesän ääniä: tuulen suhinaa, sääskien ininää, lasten kiljahduksia uimarannalla, veneen moottorin kaukaista surinaa.
Mutta mato ei sukella eikä katoa.
Melkein on metri rannasta – onko niin?
Alan miettiä mitä se voisi tarkoittaa. Melkein on metri rannasta. Kuulostaako se lupaukselta? Että ollaan ihan lähellä jotakin mukavaa, ihanaa ja tärkeää? Jaksetaan vielä hetki. Odotetaan tovi. Kohta ollaan perillä. Pian syntyy lapsi, löytyy rakkaus tai rahasampo.
Kiva korvamato
Kiva hokema. Vai onko sittenkään? Metri on aika pitkä matka. 100 senttimetriä ja tuhat milliä. Se voi olla lähellä tai kaukana. Melkein voi tulla pian, joskus, tai ei koskaan.
Sillä on monia mahdollisuuksia. Aika usein näkee autoja melkein parkkiruudussa, työkaverin pesemä kahvikuppi saattaa olla melkein puhtaaksi pesty. Lapsille uskotellaan, että ollaan melkein perillä mummolassa.
Oivan oivallus ja tarinan alku
Juuri kun alan kyllästyä miettimiseen, saapuu Oiva.
Hän hyppää laiturille niin, että säikähdän ja melkein putoan jokeen. Jaahas – melkein taas. Mutta onneksi vaan.
– Kuule, hän aloittaa, – sinähän olet aikonut koota uutta kirjaa sananlaskuista ja sanonnoista. Onko se jo ihan valmis vai melkein valmis? Vai ihan mutta vähän valmis? Hiukan niin kuin metri rannasta?
Oivaa naurattaa.
Tässä ne taas ovat – Oivan oivat selitykset. Ne saattavat kuulostaa hassuilta, mutta joskus juuri niistä löytyy uuden tarinan alku. Sellaisen, josta voi syntyä vaikka kokonainen kirja.