Olenko jo liian vanha

Milloin olen liian vanha?

Milloin olen liian vanha?

Vanhuutta on käsitelty viime aikoina siellä ja täällä mediassa. Olenko minä vanha? Olenko peräti liian vanha? Milloin olen liian vanha? Oletko sinä joutunut jo miettimään näitä kysymyksiä? Tulevatko nuo kysymykset sinulle yllätyksenä? Oletko valmistautunut niihin ja löytänyt vastauksen? Tuntuvatko ne loukkaavilta? Tämän kirjoituksen lopussa on pari kevyehköä esimerkkiä loukkaavasta käytöksestä.

Olenko liian vanha? Milloin tällaiset ajatukset alkavat tunkeutua tietoisuuteemme? Ja miksi?  Sanotaan, että ikä on vain numero, mutta ei se aina ole niin. Ikävä kyllä. Oletko eri mieltä? Odotapa vaan, niin saat huomata, miten asian laita on.

Hän on vielä liian nuori

Ikävän tuntuinen kokemus tämäkin on, olla liian nuori. Eskarilainen saattaa olla toista mieltä iskän kanssa, kun tämä yrittää tunkea häntä pyörän turvaistuimeen. Teini on mielestään liian vanha noudattamaan pikkulasten kotiintuloaikoja. Tiettyyn ikään ehtinyt nainen saattaa miettiä, vieläkö ehtisi synnyttää esikoisen.   

Lapsella ja teinillä on aikaetu. He ovat moniin asioihin nyt liian nuoria, mutta aika korjaa sen asian. Tulevat vuodet tuovat heille mukanaan vapauden tehdä mitä vaan.  Asiat etenevät toiseen suuntaan aikuisella, seniorilla, eläkeläisellä. Mummolla ja papalla.

Omat toiveet ja halut ajautuvat helposti karille

Vapauttaan tehdä mitä vaan voi rajoittaa uskottelemalla itselleen, ettei jotain saa, voi tai pidä tehdä. Eletyt ikävuodet ovat yksi syy uskotteluun. Olenko jo liian vanha? Mitä tapahtuu, jos en välitä muiden mielipiteistä, ja ajelisin pääni kaljuksi tai alkaisin pukeutua mustaan. Mitä lapset sanoisivat? Miten sukulaiset reagoisivat? Mitä naapurin koirakin minusta ajattelisi? Omat toiveet ja halut ajautuvat helposti karille, jos antaa ympäröivän nuoruutta suosivan maailman asenteiden vaikuttaa valintoihinsa.

Todennäköisesti jotkut ihmiset pitävät sinua vanhana. Niin vain on. Mitä siitä! Melko varmasti sinä useimmiten kuitenkin vain luulet ihmisten ajattelevan niin. Oman pään sisälle ei kannata kaikenlaisia valinnanvapautta rajoittavia ajatuksia päästää muhimaan ja tekemään tuhojaan. Talo elää tavallaan, ja kaikki on silloin oikein hyvin.

Kuka tahansa voi iästään riippumatta…

Kuka tahansa voi iästään riippumatta halutessaan laulaa, tanssia tai matkustella, seisoa päällään tai hyppiä lätäköissä. Oiva Ruoho seisoo päällään joka aamu, koska se on hyvää harjoitusta kehonhallintaan. Ja pitää kuulemma vatsan timmissä kunnossa.

Minkä ikäisenä tahansa voi tulla ulos kaapista, aloittaa parisuhteen tai alkaa opiskella vierasta kieltä. Oppiminen, niin kerrotaan, saattaa olla jo hiukan työläämpää, mutta onhan se mielenkiintoista ja aivot tykkäävät, kun niitä haastaa.

On ikävä olla liian vanha

Oiva näki lehdessä mielestään mielenkiintoisen artikkelin tutkimuksesta, johon etsittiin koehenkilöitä, ja hän innostui. Hänellä oli kosolti kokemusta, minkä hän halusi jakaa nyt tieteen käyttöön. Hänen luvallaan saan kertoa, että tutkimus koski työssä uupumista. Tutkijoita ei kuitenkaan kiinnostanut hänen kokemuksensa. Hän oli liian vanha. Oiva päätti olla masentumatta, vaikka kyllä häntä ketutti.

Omasta mielestään Oiva oli mies parhaassa iässä, ja kuvastinkin kertoi, että nuorekas mieshän siinä katseli itseään.

Ikä on huutomerkki

Vanhetessaan saa huomata monien asioiden olevan mahdottomia toteuttaa. Ikä ei ole vain numero. Se on myös huutomerkki. Oiva on miettinyt mihin kaikkeen hän on jo liian vanha. Hän ei enää pääsisi Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen. Huvikseen vaan pitää Oivan kavereidensa kanssa pelata. Stuertin paikan saa nuorempi mies, eikä lääketieteen opintoja kannata enää aloittaa. Kaiken mielenkiintoisen harrastamiseen eivät jäljellä olevat vuodet taatusti enää riitä. Olisinpa nuorempana ymmärtänyt kuinka paljon maailmassa on kivoja asioita, tuumii Oiva hieman surullisena.

Pari kevyehköä esimerkkiä

  • Oiva osallistui vuosia sitten erään ison hyväntekeväisyysjärjestön juhlaseminaariin. Päivä oli sujunut mukavissa fiiliksissä ja luennot olivat olleet antoisia. Kunnes eräs puhuja totesi, että vapaaehtoisia luulisi tämänkin järjestön toimintaan helposti löytyvän, koska Suomessa on tolkuton määrä eläkeläisiä. Oivan korvissa se kuulosti tältä: kyllä siitä tolkuttomasta eläkeläisten määrästä joku vapaaehtoinen teillekin löytyy.
  • Itse kävelin eräänä päivänä kauan sitten kaupungilla ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa itse ompelemani nahkatakki päällä. Ohitin pari nuorta tyttöä, jotka huusivat perääni: ”Oo mikä matami”. Olin tuolloin 26-vuotias!

Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa

Katso Perjantai-milloin minusta tulee vanha? Tämä ohjelma saa sinut nauramaan. Toisenlaisiin tunnelmiin pääsee kirjailija Kaari Utrion seurassa. Hän sanoo, että tuntee olevansa taakka yhteiskunnalle, kuluerä ja rasite.

Me emme jää synkistelemään, niin kuin Kaari. Kivut, säryt, kolotukset ja dementia saavat odottaa toista artikkelia. Ja aikaa. Jokin niistä aika varmasti sattuu kohdalle. Mutta sitä ennen …

 

 

1 comment

  • Sitä sun tätä.
    Olin eilen 70 vuotis juhlissa.
    Oli oikein mukavaa. Asiat mistä puhuttin olivat mielenkiintoisia, koiran kasvatus, parisuhteet, pyöräily, matkustelu, teatteri jne.
    Eivät kuitenkaan kiinnostaisi
    lapsenlapsiani jotka elävät enimmäkseen tätä hetkeä. Tosin Vera (7 v)
    tuli pahalle mielelle kun äitinsä sanoi että seuraavat kengät jotka ostetaan Veralle löytyy aikuisten osastolta (nr 36) . Vera janoaa oppia uusia asioita mutta ei että jalka kasvaa aikuisen kokoon.
    Mutta nyt takaisin eiliseen juhlaan. Vastapäätä minua istui 70 + mies, lapsi ison miehen kropassa. Vanha ja viisas ei pätenyt häneen. Muut ympärillä istuvat olivat todistus siitä että elämä opettaa ja kasvattaa ymmärtämään myös ”aikuisia lapsia” ja kohtelemaan heitä tarpeeksi hyvin tilanteen vaatiessa.
    Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää ajatuksia,
    tutkia tilanteita ja oppia uutta. Se ei ehkä näy ulos päin mutta kuuluu sitäkin paremmin.

Herättikö tämä ajatuksia? Kerro millaisia!

Share via
Copy link
Powered by Social Snap
%d bloggaajaa tykkää tästä: