pexels-photo-1500610.jpeg

Hajamielisyys on kiusallista. Mielen sanastoa

Tässä tarinassa ei ole mitään totista. Huomautan heti alkuun, ettet pety. Totuudessa pysytään kuitenkin. Suurin piirtein. Ja kevyesti vakavan asian äärellä. Hajamielisyys ja sählääminen huolestuttavat eikä monen asian tekeminen yhtä aikaa tuota aina toivottua tulosta. Hajamielisyys on kiusallista. Mielen sanastoa Missä se oli viimeksi? Mitä? Missä? Milloin? Missä on mun kännykkä? No piilossa näyttää olevan.

Oletko huolissasi? Moni meistä on.

Nyt voisi aivan hyvin huokailla päivästä toiseen, että huh huijaa, heh heijaa ja vielä kerran hoh hoijaa. Näin äitini huokaili arkisia huoliaan, kun siihen oli hänen mielestään aihetta. Neljän pienen lapsen äidillä niitä kyllä riitti, muttei aiheita ei ole nytkään vaikea löytää. Oletko sinä huolissasi? Moni meistä kyllä on. Läntinen maailma on nyt huolesta sykkyrällä.

Olenko jo liian vanha

Milloin olen liian vanha?

Milloin olen liian vanha? Vanhuutta on käsitelty viime aikoina siellä ja täällä mediassa. Olenko minä vanha? Olenko peräti liian vanha? Milloin olen liian vanha? Oletko sinä joutunut jo miettimään näitä kysymyksiä? Tulevatko nuo kysymykset sinulle yllätyksenä? Oletko valmistautunut niihin ja löytänyt vastauksen? Tuntuvatko ne loukkaavilta? Tämän kirjoituksen lopussa on pari kevyehköä esimerkkiä loukkaavasta käytöksestä. Olenko

åari sanaa typeryydesta1

Pari sanaa typeryydestä

Pari sanaa typeryydestä. Oletko joutunut viime aikoina päivittelemään typeryyden lisääntymistä? Typerä kysymys tietenkin heti alkuun, mutta älä säikähdä. Pohditaan rauhassa. Kykenetkö siihen ilman verenpaineen nousua? Ystäväni Oiva Ruohon täytyy aika ajoin laskea vähintään kuuteen, kun hän törmää oikein älyttömään typeryyteen. Uskon, että viimeisen vuoden aikana monet ihmiset, ei vain täällä Suomessa, vaan kaikkialla maailmassa ovat

Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana

Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mistä ajan muuttumisen huomaa? Lapsuusaika, opiskeluaika, suruaika, yöaika, sota-aika, pandemia-aika. Aika muuttuu todellisuudessa koko ajan ja sen mukana kaikki, ihminen myös. Lapsi ei toimi niin kuin aikuinen, joskus kyllä toisin päin. Yöllä nukutaan mutta päivällä ei. Periaatteessa. Joillakin tyypeillä, kuten Oiva Ruoholla on kumma tapa

Vuoden 2022 alussa

“Uusi vuosi, uudet kujeet” Vuoden 2022 alussa. Nyt kädet ristissä toivomaan, että tuo sanonta pitää paikkansa. Kaksi viimeistä vuotta ovat olleet niin hankalia, ennenkuulumattoman erikoisia ja jopa vaarallisia, että nyt on pakko tulla parempaa, eikö totta. Uusi vuosi, uudet kujeet.  Näin ajattelee Oiva Ruoho monen muun tavoin. Ihmiskunnalla on toki muitakin isoja ratkaistavia ongelmia, kuin

Miltä maailma näyttää nyt?

Miltä maailma näyttää nyt? Kun ensimmäisen kerran kirjoitin korona-ajasta lokakuussa 2020,  olivat tunnelmat jo edelliseen kevääseen verrattuna toiveikkaammat, mutta ihmiset tosi väsyneitä. Maskin käyttöä oli harjoiteltu monta kuukautta ja totuteltu etäisyyksiin. Rokotteen valmistumista pikavauhdilla toivottiin ja samalla epäiltiin voiko se onnistua. Kokoukset oli opittu pakosta pitämään etänä. Töitä ei enää tehty välttämättä työpaikoilla, vaan kotona,

Viimeiset vuodet ja eräs Oivan oiva lupaus

Viimeiset vuodet ja eräs Oivan oiva  lupaus Kahden viimeisen vuoden aikana on kaikkien ihmisten elämässä muuttunut moni asia. Elämä rakentuu aina monen kokoisista muutoksista. Joskus asiat muuttuvat niin hitaasti, ettei muutosta oikein edes huomaa. Toisinaan muutoksen tuulet ovat nopeita, rajuja ja koskettavat koko ihmiskuntaa.  Viimeisin sellainen on koronapandemia. Ystäväni Oiva Ruohon henkilökohtaisessakin elämässä moni asia

Oppia ikä kaikki on melkein totta

Oppia ikä kaikki on melkein totta Suomalainen kansanperinne tarjoaa monenlaista viisautta ja opetusta. Yksi sen pullollaan olevan aarrearkun aarteista on tuo oppia ikä kaikki. Onko sen tarkoitus houkutella pieniä ihmisen alkuja opettelemaan tarpeellisia taitoja vai meitä isoja ihmisiä kehumaan heitä jostain opitusta? Päteekö se vielä elämäntaipaleen viimeisiä vuosikymmeniä tallustavaan aikuiseen?           

Mikä piristäisi mieltä, kun virus pelottaa?

Mikä piristäisi mieltä, kun virus pelottaa? Samaa kysymystä mietin tänäänkin, vuoden viimeisenä päivänä. Nyt olemme toki eri tilanteessa kuin keväällä. Raskaat kokemukset, vapauden rajoitukset, pitkäaikainen pelko ja surulliset uutiset ovat masentaneet monen mielen. Keväällä tunnelma oli pelottava. Maailmankirjat olivat sekaisin. Vielä ei ollut tietoa rokotteen pikaisesta valmistumisesta. Nyt tiedämme, että ympäri maailmaa kemistit, tutkijat, asiantuntijat