Viimeiset vuodet ja eräs Oivan oiva lupaus
Kahden viimeisen vuoden aikana on kaikkien ihmisten elämässä muuttunut moni asia. Elämä rakentuu aina monen kokoisista muutoksista.
Joskus asiat muuttuvat niin hitaasti, ettei muutosta oikein edes huomaa. Toisinaan muutoksen tuulet ovat nopeita, rajuja ja koskettavat koko ihmiskuntaa. Viimeisin sellainen on koronapandemia.
Ystäväni Oiva Ruohon henkilökohtaisessakin elämässä moni asia on saanut uuden suunnan.
Kaksi vuotta omaishoitaja Oivan elämää
Oiva Ruoho oli hoitanut sairasta ja vanhenevaa isäänsä jo parin vuoden ajan. Omaishoitajaksi ryhtymistä hän ei ollut miettinyt hetkeäkään. Se oli ollut itsestään selvää. Velvollisuudeksi hän ei voinut sitä sanoa, sillä se oli tahdon sanelema päätös eikä pakko.
Nuo vuodet ja kuukaudet Oiva vietti isänsä kanssa hyvin tiiviisti. Hän toimi seuralaisena, autonkuljettajana, avustajana kaikessa mahdollisessa. Hän maksoi laskut, kävi kaupassa, teki ruoat ja pesi pyykit. Niin omaishoitajat tekevät. Oivan onneksi hänen ei tarvinnut siivota, sillä isällä oli ollut käytössä siivouspalvelu jo useamman vuoden ajan. isäukko oli fiksu ja moderni.
Aika hidastuu
Kun isän voimat pikkuhiljaa hiipuivat, Oiva muutti kokonaan tämän luokse asumaan. Hän oli nyt kahden asunnon loukossa. Oma koti jäi tyhjilleen ja viherkasvit kärsivät ikävästä ja kastelun puutteesta. Villakoirat valloittivat Oivan oman kodin.
Yhteiselo isän kanssa oli kuitenkin tärkeämpää.
Mukavia muistoja vuosien varrelta
Isä seurasi aktiivisesti snookeria televisiosta ja Oivakin innostui siitä, vaikka hän päinvastoin kuin monet muut miehet, oli aina systemaattisesti ja vähätellen onnistunut kiertämään pelipöydän kaukaa. Elämä kuitenkin yllätti, ja Oivakin innostui isän kanssa seuraamaan Robbon, Rocketin, Shelbyn ja monen muun snookermestarin pelejä.
Isä seurasi myös aikaansa tarkasti, katsoi uutiset TV:stä viideltä, kuudelta, seitsemältä, puoli yhdeksältä ja kymmeneltä vielä. Isä oli hyvämuistinen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Kerran koronapandemian alkuaikoina isä antoi Oivalle hyvämuistisuuden ja historiantuntemuksen oppitunnin, kun saddamit, trumpit, bushit, gaddafit, al-assadit, ceauşescut, putinit, marcosit ja mussoliinit saivat kuulla kunniansa ja temmelsivät hetken aikaa isän olohuoneessa. Koronahuoli johdatti hetkeksi synkistelemään despoottien seuraan.
Katso myös: Mikä piristäisi mieltä, kun virus pelottaa?
Win-win
Isä oli kiltti mies. Niin Oiva isää luonnehti. Vaikka arki oli usein väsyttävää, hidastempoista, rutiinien, huolen ja vastuun sävyttämää, niin isän kanssa oli helppo ja hyvä olla. Isä oli selvästi tyytyväinen, kun hän sai asua omassa kodissa eikä hänen tarvinnut olla yksin. Oiva sai tuntea olevansa tarpeellinen ja tärkeä. Molemminpuolinen win-win-tilanne siis.
Isä oli vähään tyytyväinen, mutta aikanaan aktiivisen miehen oli vaikea hyväksyä, että voimat vähenivät eikä kroppa enää totellut entiseen tapaan. Siitä mieli ymmärrettävästi synkistyi eikä sitä ollenkaan helpottanut pandemian mukanaan tuoma eristäytyneisyyden pakko ja sosiaalisten kontaktien välttely. Vanha mies kaipasi kavereita. Whatsappit ja Skypet eivät oikein olleet yhdeksänkymppisen juttuja.
Kun aika pysähtyi
Se hetki ei tullut yllätyksenä. Sitä hän muun perheensä kanssa oli pelonsekaisin tuntein osannut pitkään odottaa. Monta hetkeä ja vuotta aikaisemminkin se olisi voinut tapahtua. Siihen oli ollut jo pitkään selvät merkit.
Aika pysähtyi sillä hetkellä, kun isän elämän liekki sammui.
Moneen sydämeen laskeutui suru.
Velvollisuudet tipahtavat niskaan
Nyt alkoi uusi vaihe Oivan elämässä. Velvollisuudet tipahtivat saman tien niskaan: surulliset puhelinsoitot, suruliputus, arkku, pappi, hautapaikka, hautajaiset, hautaustoimisto ja perunkirjoituksen asiat. Mikä oli isän toive hautauksesta? Pidetäänkö hautajaiset nyt, joskus vai ei koskaan. Voiko niitä pitää? Ketä kutsutaan ja kuinka monen ihmisen AVI lupaa tällä hetkellä olla yhtä aikaa paikalla.
Suru, ikävä, avuttomuus, väsymys ja hyvät muistot seilasivat ristiin rastiin ja vuorotellen Oivan ylikuormittuneessa mielessä.
Lue myös: Mitä pitää osata, kun omainen kuolee?
Viimeiset vuodet ja eräs Oivan oiva lupaus
Isä rakasti Lapin puikulaperunoita ja Oiva lupasi isälle tämän viimeisenä elinpäivänä, että puikuloita syödään mökillä tänäkin kesänä.
Sanontoja ja sananlaskuja: Aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä.